Maraton - Kirjallisuus - Iron Butt
Elämän valttikortit
Perinteisessä triathlonissa lajeina ovat uinti, pyöräily ja juoksu. Koska en osaa uida kunnolla, homma tyssää kohdallani heti alkuunsa. Eräs ystävä pohti, että suomalaiselle sopivampi triathlon olisi hiihto, pyöräily ja juoksu - tämä olisi jo lähempänä minun osaamisaluettani, sillä kaikki nuo lajit kuuluvat talviharrasteisiini. Olen kuitenkin pitemmän aikaa mietiskellyt toisistaan paljon enemmän eroavien kestävyyslajien kombinaatiota. Kaksi ensimmäistä kanditaattia olivat pitkään ehdolla: maratonjuoksu ja kirjallisuus. Maratonin matka on tarkkaan määritelty, mutta kuinka määrittää suoritukseen sopivat kirjat? On määrätty joukko kirjoja, joita yleisesti pidetään vaativina luettavina, esim. Volter Kilven Alastalon salissa, James Joycen Odysseys, Joel Lehtosen Putkinotko ja Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Viimeksi mainittu kaikkine osineen vastaa kyllä jo rankempaa ultrajuoksua, vähintään 100km.
Pitkään mietin, mikä olisi se kolmas laji, joka poikkeaa sopivasti näistä molemmista. Siihen ei sovi liikunta eikä kulttuuri. Voisiko se olla esimerkiksi kaappikellon rakentaminen? En innostunut tästä ajatuksesta. Sitten löysin tämän kolmikon jäseneksi sopivan kestävyyttä vaativan lajin: rautaperseajo.
Täten määrittelen oman poikkitaiteellisen triathonini.
Täten määrittelen oman poikkitaiteellisen triathonini.
LAJIT
Maratonjuoksu: 42.195m maratontapahtumassa, sallittu suoritusaika yleensä max. 6h
Iron Butt - rautaperseajo: 1000 mailia eli 1609 km moottoripyörällä 24 tunnin aikana
Kirjallisuus: vapaavalintainen vähintään 800 sivuinen teos, lukemiseen käytettyä aikaa ei määritelty.
Suoritukset saman vuoden sisällä tai sitten kerran elämässä. Oman maun mukaan. Maratonjuoksut ovat tapahtumasta riippumatta suunnilleen yhtä vaikeita, paitsi jos valitsee jonkin vaikeamman maratonin, kuten maratonin Etelämantereella tai vuorilla tai autiomaassa tai sitten Vaarojen maratonin. Rautaperseajot ovat suurinpiirtein yhtä vaikeita - jos kyseessä on perussuoritus Iron Butt Saddle Sore - paitsi jos ajaa sen muulloin kuin kesällä. Kirjoissa on melkoisia eroja luettavuudessa ja tekstin koossakin. Tietenkin voisi lähteä sellaiselle linjalle, että arvovaltainen raati arvioi ja määrittelee kirjat, jotka hyväksytään suoritukseen. Ja vasta kun tentti on läpäisty. Mutta ennen kuin meillä on raati ja määrittelyt, kriteerinä on romaani, jonka sivumäärä on vähintään 800. Muutamia vinkkejä sopivista teoksista edellämainittujen lisäksi on pikaisella vilkaisulla esim. Dostojevskin Karamazovin veljekset (Rikos ja rangaistus ei riitä, vaikka vaikeusastetta olisikin), Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla 1-3 (vaikka onkin ilmestynyt kolmena osana, on yksi kokonaisuus ja yksissä kansissa hyllyssäni) eikä noita kovin montaa riittävän paksua teosta näytä olevankaan, Putkinotkokin jää liian lyhyeksi.
Tuo 800 sivua voidaan perustella myös "numerologiikalla": maraton 4xxxx, kirjallisuus 8xx ja rautaperseajo 16xx.
PT 2012
Oma poikkitaiteellinen triathlonini toteutui 2012. Juoksin kaksi maratonia, toukokuussa Kööpenhaminassa ja lokakuussa Amsterdamissa.
Rautaperseajon aloitin kesäkuussa ja lopetin heinäkuussa, tein sen siis mahdollisimman kesäisenä viikonloppuna, jolloin valo ja lämpö olivat maksimissaan. Valitettavasti myös vesi. Lähdin Helsingistä lauantaiamuna, ajoin Rovaniemelle ja olin takaisin Helsingissä varhain sunnuntaiaamuna.
Kirjaksi valitsin James Joycen Ulysseksen, tuoreen Leevi Lehdon käännöksen. Se oli vaativaa luettavaa ja käytin kirjaan lähes kaksi kuukautta. Minulla oli "lukuoppaana" taulukko, jolla muutin sivumäärät maratonin kilometreiksi, niin etenemistä oli helpompi seurata tutummassa mittayksikössä. Tämän raskaan lukukokemuksen jälkeen otin ohjelmaan vanhan tutun Volter Kilven Alastalon salissa (825sivua) ja sen perään luin koko Kilven Saaristosarjan, sivumäärältään yhteensä yli 1609 sivua.
Tammikuussa 2013
Tammikuussa 2013
Juha
poikkitaiteellinen triathlonisti
